Aito siideri, jälleen.

Aito siideri ei vain tunnu jättävän kirjoittajaa rauhaan; iski taas, yllättäen kuin puskasta, tällä kertaa Stadin Panimolla, tyypillisesti kotoisan kaoottisessa atmosfäärissä ja loistavassa maistelusäässä.

Stapan käymistankiston sisältö saatettiin säännöllisen kurinalaiseen tapaan koestaa ja jälleen hyväksi havaita; tällä kertaa ilman kaaokselle herkkänahkaisen seurapiiriblogisti Arden kontribuutiota.

Baarin hanassa Imperial Pils oli säilyttänyt freesin särmänsä, Helsch oli huumaavan kukkainen fragranssissaan, aivan toinen olut kuin kolme viikkoa sitten...!

Cidre Artisanal Le Brun tulee Ranskan Bretagnesta, Plovanin pikkukaupungista Atlantin rannikolta. Tätä kiskon aina Ranskassa runsaasti ja pidänkin sitä yhtenä parhaista, ranskalaisista.

Plovanissa siiderituotantoa ei liene edes viimeinen suursota pahemmin häirinnyt Brestin ja Saint-Nazairen välissä. Saint-Nazairessa majaili pomminkestävissä luolissaan Saksan sukellusvenelaivasto, Amiraali Dönitz'in "Merten Sudet", kun kuivatalekassaan huollettiin Kriegsmarinen suuria pinta-aluksia kuten Bismarck, Tirpitz, Scharnhorst & Gneisenau...

Brestin satamassa tukeutuivat pitkään taisteluristeilijät Scahrnhorst & Gneisenau yhdessä raskaan risteilijän Prinz Eugenin keralla. Brestiin oli viimeisillä voimillaan ontumassa taistelulaiva Bismarck'kin, kun Britannian Home Fleet sen upotti 27.5.1941; kyseessä oli kosto, sillä Bismarck ja Prinz Eugen olivat yksissä tuumin 24.5.1941 upottaneet taistelulaiva Hood'in ja pahasti rusikoineet Hoodin seuralaista, taistelulaiva Prince of Wales'ia. Tälle tapahtumallehan on omistettu oma craft-kaljansakin. Parempionninen operaatio- ja lippuetoveri Prinz Eugen lipui hissunkissun Brestiin Komdri Brinkmann'in komennossa 1.6.1941, täysin vahingoittumattomana!

Aito siideri, aina vaan; tällä kertaa johdatusta kirkon pihalla.

Aapiset ovat aunneet, pian syttyvät soihdut, syrjäisten turvesoidemme äärellä toimivat, ja perusteilla olevat, paskantamot lataavat, minkä ehtivät, paskapommejaan markettien hyllyille... Synkkä on siis kirjoittajan mielenmaisema, kunnes...

... Kerrassaan riemastuttava aamupäivän pelastus oli kaoottisesti haahuilevia turistilaumoja väistelevän kiireisen kirjoittajan ja siiderikonnossöörin törmääminen kuvan myyntipisteeseen; avulias nuori mies pelasti janoon näännynnältä myymällä pullollisen jääkylmää bretagnelaista, aitoa siideriä!

Miltä aito siideri maistuu?!

Kuva: Arde "Ari" Juntunen.

Saimaan Juomatehdas on virittänyt Crafty-siiderimainoksessaan mielenkiintoisen keskustelun "aidosta" siideristä kysymällä suoraan: "TIEDÄTKÖ MILTÄ AITO SIIDERI MAISTUU?"[!!!]

Vastausta kannattaa etsiä esimerkiksi Euroopan mantereen puolella Ranskan Bretagnesta Normandian kautta Espanjan Asturiaan ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä, jos haluaa tehdä sen autenttisessa maisteluympäristössä... Inkookin (Ingå) käy.

Kuva: Arde "Ari" Juntunen 

Tai vaikka Rööperin Sidreríassa, jossa aurinkoisena iltapäivänä oli hanassakin [!] tarjolla kahta asturialaista, aitoa, siideriä. Molemmat olivat kuivia, pii...iiitkälle käyneitä.

Avalon vähemmän happoisa,

kuin Trabanco. Ensiluokkaisia demonstraatioita molemmat.

Seurapiiriblogisti Ardekin on tätä aktuellia probleemia omassa tiedotusvälineessään pohdiskellut.

Maku oluen laadun mittarina

Tässä, jos missään, on ensiluokkainen ja imponeeraava demonstraatio oluesta, jommoisesta näinä päivinä on täällä ulkohuneellakin ollut puhetta, muusta metelistä puhumattakaan.

Heti avattaessa kiihoittava jenkkihumlain fragranssi, maku lunastaa oivallisesti odotukset. Humalalajikkeita ei ole tölkin pinnalle kirjoitettu. Tätä keitetään, ja tölkitetään, Iisalmessa 40.000 litraa kerralla. Resepti on Timo Konttisen käsialaa, eikä hän tunnetusti aromi- ja erityisesti kuivahumalain määrässä pihtaile.

Röyhtäyksetkin ovat runsaan amerikkalaishumalain parfyymiset; on siis saatu pakattua kallisarvoisten aromihumalain fragranssit vahingoittumattomina tölkkiin!!! Tuote on suodattamaton, ja tietenkin pastöroimaton ilmeisesti ilman senkummempia mikrobiologisia ongelmia, se tulee megapanimon liukuhihnalta ja saan sitä omasta kivijalkakaupastani eikä se ole hinnan kirossa.

Jos olisin kärpänen, lentäisin oitis iisalmelaispanimon kattoon tarkkailemaan prosessia, sen alusta loppuun...

Oluen laatu maun mittarina!!!;?

Melkoista ajatuksen Tonavaa tarjoaa Anikó Lehtinen Olutpostissa: https://olutposti.fi/oluen-laatu-maun-mittarina/

Täällä Ulkohuoneen puolella ollaan totuttu pikemminkin pitämään oluen makua sen laadun mittarina; ollaan siis resiprookkisesti samoilla linjoilla näin mätäkuussa!

Kts. https://strasselberg.blogspot.fi/2017/05/sonnisaari-pils-dry-hopped.html

ja vaikka https://strasselberg.blogspot.fi/2017/06/linden-american-pale-ale.html

tai https://strasselberg.blogspot.fi/2017/03/american-pale-ale-by-stadin-scandinavian.html

Viiden tähden tekstiä craft-kaljan ja sen tekijöiden laadusta; "Saimaan Juomatehdas nostaa pienpanimoiden tuotteiden laadun pöydälle blogikirjoituksessaan [!!!]"

Heikki Kähkönen intoutui Viisi Tähteä -verkkolehdessä laatimaan oivan preivin craft-skenemme laadusta ja laatuongelmista; puhukoon siis Kähkösen teksti puolestaan.

Sama asia on tosin nostettu pöydälle täällä Ulkohuoneessa ja Strasselberginkin puolella, jo tovia aiemmin kevään ja kesän aikana...

Kts. http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/ne-kehnommat-kesakaljat.html
sekä http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html
ja https://strasselberg.blogspot.fi/2017/06/shit-house-blues-pest-infesting-craft.html
myös http://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/kirottu-paskahuusi-efekti.html

Tämän kirjoittaja haluaa kuitenkin muistuttaa, että oluen laatua, sitä ratkaisevasti makuun vaikuttavaa, on muutakin kuin tuo mikrobiologinen laatu; olut voi siis olla laadultaan kehnoa, esimerkiksi tunkkaista ja maistua pahville, vaikka se olisi mikrobiologisesti moitteetonta... Tästä lienevät yhtä mieltä niin tämän kirjoittaja kuin Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkulakin, joka Saimaan Juomatehtaan puolesta puhui tärkeää asiaa skenen tärkeimmästä agendasta.

Ingå-Kalja, -aito siideri & -pizza

Viikonlopulla sain kutsun Inkooseen (till Ingå), missä tarjoutui tilaisuus maaseudun rauhassa ja mainiossa säässä sekä miellyttävässä ja imponeeraavassa atmosfäärissä kiskoa aiemmin kesällä seurapiiriblogisti Ardenkin koeajamaa Ingå-Kaljaa. Tämä vahva (7,5% ABV), tuntuvasti humaloitu, raikas ja kompleksisen hedelmäinen Pale Ale on single hop Columbus. Ingå-hembryggeri ei selvästikään ole paskantamo.

Omenapuiden varjossa, ja työn lomassa, kiskoimme myös aitoa Ingå-siideriä, viime syksyn satoa. Sitä oli nyt tarjolla kahta laatua, siis kahdella omenalajikeblendillä tehtyä. Aidon siiderin kyseessä ollessa raaka-aineet ovat siis peräisin puista, joiden varjossa istuimme. Valmistustapa on aito, helppo ja takaa parhaan lopputuloksen: omput prässätään mehuksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla tuoremehuasemalla. Pastöroimattoman tahi millään muullakaan tavoin käsittelemättömän mehun annetaan käydä spontaanisti niine hyvineen; sillä mikroflooralla, joka mehuun omenoista prässätessä huuhtoutuu.

Kuivaa, raikasta ja taatusti aromikasta tavaraa. Toisen omenablendi oli kaneliomena-voittoinen, mikä matkaansaattoi miellyttävän aromin jommoista en siiderissä aiemmin ole kohdannut. Toinen siideri oli aromin suhteen neutraalimpi, yleisomenainen, myös hapokkaampi, ehken mukana olleen Antonovka-lajikkeen johdosta. Kumpikin siideri oli valmistustavasta johtuen hamaan loppuun asti käynyttä, ruutikuivaa; siksi myös vahvaa, yli 6% ABV.

Näläntorjuntakin hoitui vauhdilla; tässä itse suunnitellussa ja -konstruoidussa jonkin tonnin painoisessa pizza-krematoriossa lätty paistui parissa minuutissa. Fast foodia siis, kiireisille kalja- ja kolviveikoille.